Pikku Rottajärven Ritarit

Uroskarhu viisikko, vahvistettuna yhedellä paikallisella pirulla, paikansi itsensä kello kuuden aikaan torstai-iltana Harjunpään legendaariselta urheilukentältä. Ohjemassa oli suojuoksua ja futista Ulvilan tapaan. Porilaisena en osannut kuin kuvitella, mitä tulevan piti. Harjoite alkoi urheilukentältä alkuverryttelynä kohti itse suota. Matkalla porukka pysyi kasassa miltein viimeiselle kilometrille asti kunnes tuli taas suonenvetoja päähän ja oli oman reitinvalinnan paikka. E.Holmergin johdattaman lähdettiin "oikaisemaan" kohti suota, muiden jatkaessa polkua pitkin. Tai no Petja tuli vielä perässä aivan omalla reitinvalinallaan kun onnistui vielä eksymään meidän peesistämme. Luotin kuitenkin reitinvalinassa vankkumattomasti Holmbergin vankkaan maastotuntemukseen, olihan mies käynyt mäelle viimeksi jo tämän vuosi tuhannen puolella. Perille suolle päästiin reitinvalinnoista riippuen hieman eri ajassa, mutta ei siinä kauaa mennyt kun koko konkkaronkka oli taas kerätty. Pienen väittelytuokin jälkeen päätettiin juoksusuunta ja matka, ja sitten menoksi. Suovedot olivat noin 300m mittaisia rypistyksiä kestävän ja pettävän suopohjan vaihdellessa. Itselläni suovedot tuntuivat raskailta heti alusta pitäen, joten otin vähän rauhallisemmin, mutta pojilla riitti jerkkua kiristää joka vedolla. Tällä kertaa päädyttiin suorittamaan vain 4vetoa, mutta huhu kertoi, että tulevaisuudessa niitä tulisi vielä 6 lisää. Nyt ei kuintenkaan pitänyt rasittaa itseään tuhottomasti sillä vielä piti ponnistella suofutiksen merkeissä. Suofutiksen taso oli tällä kertaa melko väsynyttä, muutamia läpiajoja ja mutapaineja lukuun ottamatta. Vedot olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Suofutiksen jälkeen oli luvassa pyhä hetki kun K-P, Jarkko ja Heikki kastettiin rituaalin muodossa osaksi Pikku Rottajärven Ritarikuntaa.

K-P Seppänen